Sinikka kyseli kommentissaan omien mallien suunnittelusta. Koitan kerätä tähän jotain ajatuksia käyttämistäni suunnittelutekniikoista, jos niistä vaikka olisi apua. Samalla voisin julistaa uuden kategorian avatuksi: historian siipien havinaa. Tarkoituksena on jo jonkin aikaa ollut esitellä kaappien kätköistä löytyviä töitä joista olen erityisen ylpeä, tai jotka muuten kuvastavat minua ja kehitystäni käsitöiden tekijänä.

Historia sarjan avaa kaksi lukioaikaista tuotantoa olevaa neuletta (yhdeksänkymmentäluvun alusta), jotka löytyivät kesällä äitini aarrekätköistä. Ensimmäisenä Puu:
215174.jpg

Neule lienee päätynyt 'museoitavaksi' eli pysyvään säilytykseen aktiivisen käyttöaikansa jälkeenkin luultavasti osaksi siinä käytetyn langan ansiosta. Se on isän isän kaapeista löytynyttä lankaa, joka on aikoinaan omista lampaista kehrätty.

Toinen ei itseasiassa ole edes oma neulomani, vann sen toteutti äitini suunnitelmani pohjalta.
215175.jpg

Kumpikin on toteutettu yhdistämällä intarsiaa ja kirjontaa silmukoita jäljitellen. Aluksi laskin neuletiheyden perusteella montako silmukkaa tarvitaan leveyteen ja korkeuteen ja piirsin pohjan millimetripaperille niin, että yksi ruutu vastasi yhtä silmukkaa. Sitten hahmottelin kuvan ja piirtelin ääriviivat seuraamaan ruutuja eli silmukoita.

Pieni ongelma tässä menetelmässä on, että oikeasti yksi silmukka on suurempi leveyssuunnassa kuin korkeussuunnassa eli valmiina neuleena kuva litistyy ja se täytyy koettaa ottaa huomioon kuvaa piirtäessä. Nykyään käyttäisinkin luultavasti jotain netistä löytyvää pohjaa, jolla saa oikean kokoisen ruudukon. (Löytyy esimerkiksi täältä tai täältä.)

Nuo yllä esitellyt ovat mallinsa puolesta helppoja, suoria kappaleita ilman hihan istutuksia tai muuta sellaista. Monimutkaisemman mallin suunnittelua voi lähestyä kahdesta suunnasta. Ensimmäinen keino on etsiä joku valmis malli, joka vastaa malliltaan ja neuletiheydeltään käytettävää lankaa. Siitä saa poimittua vinkkiä leveyteen, muotoiluihin, hihanistutuksiin, kaula-aukkoon jne. Kaula-aukon voi poimia yhdestä mallista, hihat toisesta ja helman kolmannesta. Toisinaan onkin vaikea vetää rajaa siihen, mikä on itse suunniteltua ja mikä toisen mallista muokattua.

Toinen mahdollisuus on lähteä liikkeelle esim. valmiista vaatteesta, jonka mitoista joko lasketaan silmukkamäärät, kavennukset ja levennykset tai sit 'kokeillaan' eli tehdään tarvittavat lisäykset/ kavennukset työn edetessä vertaamalla sitä malliin (tai piirrettyyn kaavaan). Itse tykkään laskea silmukat etukäteen ja neulevarustukseeni kuuluukin olennaisena osana laskukone.

Pienessä päässäni on jo toki melkoinen tietokanta erilaisia neuleiden mittoja, joten malli saattaa hyvinkin syntyä 'tyhjästä', mutta siitä huolimatta tykkään katsella ja vertailla valmiiden mallien mitoituksia. Mulle ne pienet kaavakuvat ovat hyvin tärkeitä, kun ohjeita tutkailen. Valitettavasti useista nettiohjeista ne puuttuu. Mitoituksen lisäksi tietopankkiin kertyy jatkuvasti uusia tekniikoita ja tapoja toteuttaa tiettyjä yksityiskohtia. Niitä kokeilemalla ja yhdistelemällä syntyy jatkuvasti jotain uutta. Viimeaikoina netti on avannut tällä saralla aivan uuden maailman, esimerkkinä nyt vaikka toe-up-sock.

Pipoja en ole elämässäni tehnyt kuin muutaman, joten luultavasti lähtisin liikkeelle etsimällä perusmallin, joka vastaa ideaani mahdollisimman hyvin. Ja mieluiten tietysti vielä neuletiheys lähelle käyttämääni lankaa. Siis oikeastaan valitsisin siis eka langan jonka materiaali miellyttää ja josta löytyy sopivat värit, sit sille sopivan perusmallin johon rakentaisin päälle kuviot (kirjoneule, palmikko, pitsi...) ja muut yksityiskohdat (vaikka sitten korvat tai sarvet). Mut kuulemma jotkut etsivät ensin mallin ja sit siihen sopivan langan. ;-)

Rohkeasti vain kokeilemaan! Välillä syntyy -hmm, mitenkäs sen sanois- ei niin hyviä tekeleitä, mutta välillä ei voi kuin sanoa, että taikuri hämmästyi itsekin tempustaan.