Sinikka kyseli kommentissaan
omien mallien suunnittelusta. Koitan kerätä tähän jotain ajatuksia
käyttämistäni suunnittelutekniikoista, jos niistä vaikka olisi apua.
Samalla voisin julistaa uuden kategorian avatuksi: historian siipien
havinaa. Tarkoituksena on jo jonkin aikaa ollut esitellä kaappien
kätköistä löytyviä töitä joista olen erityisen ylpeä, tai jotka muuten
kuvastavat minua ja kehitystäni käsitöiden tekijänä.
Historia
sarjan avaa kaksi lukioaikaista tuotantoa olevaa neuletta
(yhdeksänkymmentäluvun alusta), jotka löytyivät kesällä äitini
aarrekätköistä. Ensimmäisenä Puu:
Neule lienee päätynyt 'museoitavaksi' eli pysyvään säilytykseen
aktiivisen käyttöaikansa jälkeenkin luultavasti osaksi siinä käytetyn
langan ansiosta. Se on isän isän kaapeista löytynyttä lankaa, joka on
aikoinaan omista lampaista kehrätty.
Toinen ei itseasiassa ole edes oma neulomani, vann sen toteutti äitini suunnitelmani pohjalta.
Kumpikin on toteutettu yhdistämällä intarsiaa ja kirjontaa silmukoita
jäljitellen. Aluksi laskin neuletiheyden perusteella montako silmukkaa
tarvitaan leveyteen ja korkeuteen ja piirsin pohjan millimetripaperille
niin, että yksi ruutu vastasi yhtä silmukkaa. Sitten hahmottelin kuvan
ja piirtelin ääriviivat seuraamaan ruutuja eli silmukoita.
Pieni ongelma tässä menetelmässä on, että oikeasti yksi silmukka on
suurempi leveyssuunnassa kuin korkeussuunnassa eli valmiina neuleena
kuva litistyy ja se täytyy koettaa ottaa huomioon kuvaa piirtäessä.
Nykyään käyttäisinkin luultavasti jotain netistä löytyvää pohjaa, jolla
saa oikean kokoisen ruudukon. (Löytyy esimerkiksi täältä tai täältä.)
Nuo yllä esitellyt ovat mallinsa puolesta helppoja, suoria kappaleita
ilman hihan istutuksia tai muuta sellaista. Monimutkaisemman mallin
suunnittelua voi lähestyä kahdesta suunnasta. Ensimmäinen keino on
etsiä joku valmis malli, joka vastaa malliltaan ja neuletiheydeltään
käytettävää lankaa. Siitä saa poimittua vinkkiä leveyteen,
muotoiluihin, hihanistutuksiin, kaula-aukkoon jne. Kaula-aukon voi
poimia yhdestä mallista, hihat toisesta ja helman kolmannesta.
Toisinaan onkin vaikea vetää rajaa siihen, mikä on itse suunniteltua ja
mikä toisen mallista muokattua.
Toinen mahdollisuus on
lähteä liikkeelle esim. valmiista vaatteesta, jonka mitoista joko
lasketaan silmukkamäärät, kavennukset ja levennykset tai sit
'kokeillaan' eli tehdään tarvittavat lisäykset/ kavennukset työn
edetessä vertaamalla sitä malliin (tai piirrettyyn kaavaan). Itse
tykkään laskea silmukat etukäteen ja neulevarustukseeni kuuluukin
olennaisena osana laskukone.
Pienessä päässäni on jo toki
melkoinen tietokanta erilaisia neuleiden mittoja, joten malli saattaa
hyvinkin syntyä 'tyhjästä', mutta siitä huolimatta tykkään katsella ja
vertailla valmiiden mallien mitoituksia. Mulle ne pienet kaavakuvat
ovat hyvin tärkeitä, kun ohjeita tutkailen. Valitettavasti useista
nettiohjeista ne puuttuu. Mitoituksen lisäksi tietopankkiin kertyy
jatkuvasti uusia tekniikoita ja tapoja toteuttaa tiettyjä
yksityiskohtia. Niitä kokeilemalla ja yhdistelemällä syntyy jatkuvasti
jotain uutta. Viimeaikoina netti on avannut tällä saralla aivan uuden
maailman, esimerkkinä nyt vaikka toe-up-sock.
Pipoja en ole elämässäni tehnyt kuin muutaman, joten luultavasti
lähtisin liikkeelle etsimällä perusmallin, joka vastaa ideaani
mahdollisimman hyvin. Ja mieluiten tietysti vielä neuletiheys lähelle
käyttämääni lankaa. Siis oikeastaan valitsisin siis eka langan jonka
materiaali miellyttää ja josta löytyy sopivat värit, sit sille sopivan
perusmallin johon rakentaisin päälle kuviot (kirjoneule, palmikko,
pitsi...) ja muut yksityiskohdat (vaikka sitten korvat tai sarvet). Mut
kuulemma jotkut etsivät ensin mallin ja sit siihen sopivan langan. ;-)
Rohkeasti vain kokeilemaan! Välillä syntyy -hmm, mitenkäs sen sanois-
ei niin hyviä tekeleitä, mutta välillä ei voi kuin sanoa, että taikuri
hämmästyi itsekin tempustaan.
tiistai, 10. lokakuu 2006
Kommentit