Pikku-ukolle pitäis saada isopapan hautajasiin jotain päällepantavaa. Niiden siistimpien vaatteiden hankkimista on kyllä suunniteltu muutenkin, mutta aina vaan lykätty. Eihän se tietty lapsilla ole niin tarkkaa (eikä pappakaan ollut eläessään mikään vaatteilla koreilija), mutta liian pieni tuulitakki ei aivan vastaa mun käsitystä soveliaasta pukeutumisesta.



Toivoton kuvattavavani on tummansinistä villa(sekoite)kangasta ja terästetty kevyellä tikkivuorilla. Takki on tehty uusimman Ottobre-lehden (5/2006) kaavaa mukaellen. Laitoin siihen vetskarin, kun ei meidän neljävuotiaalla riitä millään kärsivällisyys nappien kanssa, eikä äitikään niitä välittäisi olla aukomassa ja sulkemassa. Paljon mulla on käsityölehtiä, mutta vetoketjullista poikien (villakangas)takkia en löytänyt. En mä voi olla ainut, joka sellaista kaipaisi?

Vetskarin olis tietty voinut ommella ihan tavallisestikin, mutta piti sit ihan huvin vuoksi kikkailla tolleen 'hienosti'. Sen verran oli suunnitelmassa vajausta, että jäi kaula-aukko vähän turhan reiluksi, mutta kaulahuivihan on tällaisen takin kanssa muutenkin enemmän kuin paikallaan. Siis vetskari ei mene ihan yllös asti ja kaulukset yhteen. Asiaa vois korjata hakasella, mutta tuskinpa se koskaan kuitenkaan olisi kiinni.


Ja vahingosta viisastuneena laitoin luomukseen kokomerkinnän. Laatikosta neljän vuoden takaisia ompeluksia kaivellessa niitä aina välillä kaipaa... Toki vertaamalla tai sovittamalla näkee koon sopivuuden parhaiten, mutta kuitenkin.