Pikku-ukolle pitäis saada isopapan hautajasiin jotain päällepantavaa.
Niiden siistimpien vaatteiden hankkimista on kyllä suunniteltu
muutenkin, mutta aina vaan lykätty. Eihän se tietty lapsilla ole niin
tarkkaa (eikä pappakaan ollut eläessään mikään vaatteilla koreilija),
mutta liian pieni tuulitakki ei aivan vastaa mun käsitystä soveliaasta
pukeutumisesta.
Toivoton kuvattavavani on tummansinistä villa(sekoite)kangasta ja
terästetty kevyellä tikkivuorilla. Takki on tehty uusimman
Ottobre-lehden (5/2006) kaavaa mukaellen. Laitoin siihen vetskarin, kun
ei meidän neljävuotiaalla riitä millään kärsivällisyys nappien kanssa,
eikä äitikään niitä välittäisi olla aukomassa ja sulkemassa. Paljon
mulla on käsityölehtiä, mutta vetoketjullista poikien
(villakangas)takkia en löytänyt. En mä voi olla ainut, joka sellaista
kaipaisi?
Vetskarin olis tietty voinut ommella ihan tavallisestikin, mutta piti
sit ihan huvin vuoksi kikkailla tolleen 'hienosti'. Sen verran oli
suunnitelmassa vajausta, että jäi kaula-aukko vähän turhan reiluksi,
mutta kaulahuivihan on tällaisen takin kanssa muutenkin enemmän kuin
paikallaan. Siis vetskari ei mene ihan yllös asti ja kaulukset yhteen.
Asiaa vois korjata hakasella, mutta tuskinpa se koskaan kuitenkaan
olisi kiinni.
Ja vahingosta viisastuneena laitoin luomukseen kokomerkinnän.
Laatikosta neljän vuoden takaisia ompeluksia kaivellessa niitä aina
välillä kaipaa... Toki vertaamalla tai sovittamalla näkee koon
sopivuuden parhaiten, mutta kuitenkin.
tiistai, 17. lokakuu 2006
Kommentit